Vaikka ilmojen kylmeneminen ei ainakaan minussa herätä minkäänlaista innostusta, on syksyssä silti sitä jotakin! Mulle nimittäin iskee poikkeuksetta joka syksy vaelluskuume. Kun lehdet alkavat tippua puista ja tuuli puhaltaa pyörteitään, alkaa vaellusjalkaa väistämättä vipattaa. Tosi hassu juttu, sillä kesäisin ei vaeltaminen ole tullut juuri mieleenkään. Olen käynyt nyt kolmena edellissyksynä vaeltamassa. Ensimmäisen kerran kävin ystäväni kanssa kiertämässä Karhunkierroksen. Aikaa meillä taisi silloin tähän 80 km lenkkiin kulua nelisen päivää. Kävely on vaan niin huimasti raskaampaa, kun kantaa kaikkia reissun aikana tarvittavia kamppeita mukana!
 |
| Ihana, syksyinen aamu luonnonhelmassa |
Teltta on yrittänyt joka kerralla tulla reissuun mukaan, mutta ei ole vielä kertaakaan päässyt. Ensimmäisellä kerralla, viime hetken pakkauksia auton vieressä tehdessämme unohdimme kokonaan, että teltan pitäisi vielä mahtua jommankumman reppuun. Vasta kun olimme änkeneet rinkat täyteen eväitä ja sadevarusteita, tajusimme että eihän telttaa ole vielä pakattu ollenkaan! Karhunkierroksen varrella on monta autiotupaa, joihin voi mennä yöpymään ilman mitään varaamista tai maksua, joten päätimme rinkkojen vähäisen tilavuuden vuoksi käyttää niitä ja laavuja nukkumispaikkoina teltan sijaan.
 |
| Lastenruokapurkki toimii hyvin retkikynttilänä suljettavan kannen ansiosta! |
Toisella syksyisellä vaellusreissulla olimme samaisen ystäväni kanssa Salamajärven kansallispuistossa Kokkolan lähettyvillä. Tätä reissua eivät kyllä liian hyvät säät hellineet! Ensimmäinen yö meni hyvin autiotuvassa, mutta toinen yö... Huh! Toisen yön nukuimme laavussa. Emme itseasiassa tavanneet muita ihmisiä kuin kaksi metsänhoitajaa, jotka olivat tulleet tarkastamaan vaellusreitillä olevan kaivon vettä. He olivat hauskaa seuraa ja kertoivat, ettei sillä laavulla - johon olimme menossa - ole ollenkaan puita lämmikkeeksi. Luulimme tietysti heidän vitsailevan kustannuksellamme - kovin läppää heittävällä tuulella kun olivat. Eipä se sitten ollutkaan vitsi. Kuusen alimmat, kuivuneet oksat yleensä syttyvät helposti, mutta meidän erätaidoillamme ja läpimärässä metsässä, emme onnistuneet edes niitä sytyttämään. Nukuimme muutaman tunnin laavussa hytisten. Ulkona satoi räntää ja lämpötila laski nollan huonommalle puolelle. Aamuviideltä päätimme lähteä takaisin kotiin. Sen koommin emme muuten olekaan tämän ystäväni kanssa käyneet vaelluksella :D
 |
| Syttynyt nuotiotuli ja joen ylityksessä kastuneet kengät |
Viime syksynä suuntasimme Nuuksion kansallispuistoon poikaystäväni kanssa. Tällekään reissulle teltta ei päässyt mukaan, vaan se odotti uskollisena auton takalaatikossa koko reissun ajan :) Reissuun pääsimme lähtemään vasta pimeän tullen, joten otsalamput päässä lähdimme matkaan. Onneksi ensimmäiseksi yöksi olimme varautuneet katsomalla kartasta autiotuvan, jossa yöpyminen kävisi mukavasti. Lähestyessämme autiotupaa korviimme kantautuva bassojumputus kuitenkin karisti sisämajoitusmietteet haaveen tasolle. Joku oli ilmeisesti unohtanut kansallispuiston portin auki ja nukkumamaikka oli vallattu vähän muihin tarkoituksiin. Meillä oli riippumatto mukana, joten menimme läheiselle nuotiopaikalle ja viritimme riippumaton nuotiopaikan puuvajaan. Ilmastoinnissa ei ainakaan ollut valittamista, sillä puuvajan seinälaudoissa oli ainakin kymmenen sentin raot. Toinen yö meni suunnitelmien mukaisesti laavussa ja suppilovahverosaalis reissusta oli valtaisa!
 |
| Suppilovahverosatoa viime syksyltä :) |
Mutta miten pääsinkään tähän vaellusasiaan! Löysin pari viikkoa sitten Kangasalan kirppiskeskuksesta upouuden, paketissa olevan Trangian kahvipannun kolmella eurolla :) Heti aloin tietysti puhumaan ystävääni mukaan syksyiselle vaellusreissulle ;) Nyt on oikein hyvä syykin lähteä vaeltamaan, hyvät pannukahvit nimittäin!
Vaeltaminen on niin ihanaa puuhaa - ei tarvitse miettiä kuin ruokaa ja nukkumista kävelyn ohella ♥
Onko lukijoissa muita vaellukseen hurahtaneita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti