Me käytiin pari viikkoa sitten Aasiassa työreissulla. Kovin paljoa aikaa ei ollut tutustua mihinkään muuhuin kuin palaverihuoneeseen ja hotellin sänkyyn, mutta joitain juttuja jäi myös kerrottavaksi jälkipolville Shanghaista, joten jaan ne tässä myös teille :)
Lennettiin Singaporesta Shanghaihin China Easternilla. Kuten te tiedätte, mä en ole mikään lentämisen ystävä. Tällä lentoyhtiöllä kuitenkin hyvä turvallisuusstatiikka, joten hyvillä mielin astelin lentokoneeseen.
Jostain syystä mulle kuitenkin tuli kylmät väreet niin koneen sisustuksesta kuin myös siitä faktasta, että mä sain toimia tulkkina hyvin rajallisen englannin kielen sanavaraston omistavan lentoemännän ja toisen turistin välissä. Vaikka en minäkään kiinaa puhu, mutta jotenkin osasin asian välittää kuitenkin. Tämän lisäksi pilotti ilmoitti, että moottorissa on joku vika, joten insinöörit rynnistävät paikalle sitä korjaamaan. Olin kuitenkin jo sen verran väsynyt tässä vaiheessa matkaa, että vedin unimaskin naamalle ja kuorsailin menemään sen vajaan pari tuntia, kun mekaanikot puuhasivat moottorin parissa. Kun vihdoin tuli kuulutus, että kyllä tämä lähtee, niin ajattelin jo, että onkohan tämä mun viimeinen nousu. Hyvin se kuitenkin meni!
Ruokailussa ei ollut tarjolla kasvisvaihtoehtoa, ja tässä vaiheessa mulla oli jo sellainen nälkä, että otin sitä mitä tarjottiin. Ruokavaihtoehtona oli kanaa ja lehmää. Ajattelin, että lehmiä todennäköisesti pidetään paremmin kuin kanoja, joten valitsin lehmän. Ruoka oli todella perinteistä kiinalaista ruokaa. Tämän aterian jälkeen en ole niin haaveillut kiinalaisesta ruoasta. Kiinalainen ruoka on nimittäin ihan erilaista Euroopassa kuin Kiinassa. Eurooppalainen "kiinalainen" on mun mielestä hyvää, mutta kiinalainen kiinainen...
Erittäin positiivista oli, että lento meni hyvin ja lennolla oli tarjolla leffoja. Katsoin kaksi leffaa ja etenkin tämä japanikainen Kiseki: Sobito of that Day on oikein suosittelun arvoinen!
Laskeuduimme Shanghain lentokentälle siinä viiden maissa iltapäivällä. Rajatarkastuksen jälkeen hyppäsimme taksiin ja matkasimme kaupungin keskustassa sijaitsevaan hotellikompleksiin, jossa vietämme seuraavan vuorokauden. Jo lentokentällä tunsin kurkussa ilmansaasteet. Kun hurautimme taksill moottoritielle, näin ilmansaasteet. Sitä on vaikea kuvata kuvin tai sanoin, mutta ilma oli kuin sumussa, pitkälle ei näe mihinkään aikaan vuorokaudesta, ja kurkussa on karhean kuiva olo koko ajan.
Hotellilla onneksi oli oikein hyvät ruuat, myös vegaanisia vaihtoehtoja tarjolla - etenkin soijan muodossa. Ensimmäisenä iltana meillä oli mingelilta eli söimme päivällisen buffetin merkeissä toisiimme tutustuen.
Ruokailun jälkeen ajattelin käydä "haukkaamassa raitista ilmaa" ennen nukkumaan menoa. Kun työnsin pääni hotellin ulko-ovesta, vastassa oli kurkkua karisuttava sumu. Kävelin kuitenkin pienen matkan ihmettelemään paikallista ruokakauppaa.
Mä olen ole koskaan nähnyt näin hienoja proteiinijauhepurkkeja. Olisi tehnyt mieli ostaa mukaan, mutta en ymmärtänyt mitään tuoteselosteesta eikä mua kiinnosta ostaa kiinalaisten lehmien tuottamaa proteiinia tuntematta ollenkaan niiden elinolosuhteita. Mutta hienot purkit.
Aikaa salille ja SAUNAAN!
Vihdoin toisena iltana meillä oli työpäivän päätteksi jopa useampi tunti vapaata aikaa ennen lentoa. Minä ja yksi työkaveri kävimme salilla. Kollegani juoksi puolisen tuntia, mä tein jalkatreenin.
Treenin jälkeen pulahdin uima-altaaseen. Mitä luksusta, kun voi tehdä loppuverryttelyt uiden! Uin suurinpiirtein kymmenisen minuuttia ja katselin ulos isoista ikkunoista pilvenpiirtäjien ja savusumun täyttämää maisemaa. Hotellissa sisällä oli hyvä hengittää - kaikki sisääntuleva ilma suodatetaan. Salin pukuhuoneessa oli myös ihka-aito suomalainen sauna! Saunan vieressä olevat ohjeet olivat kuitenkin vähintäänkin hämmästyttävät. Kehitysvammaisten tulisi neuvotella lääkärin kanssa ennen saunaan menoa ja saunassa ei saa juoda olutta. Just joo.
Japanilaista ruokaa - vihdoin!
Kaikilta meiltä alkoi tulla jo yli kiinalainen ruoka tässä vaiheessa, joten hyvässä yhteisymmärryksessä menimme hotellin japanilaiseen ravintolaan. Valitsin paahdettua tofua, paistettuja vihanneksia sekä misolla maustettua munakoisoa.
Myös kotimatkalle lähtiessä moottorissa oli ongelmia. Mä en ole ikinä toivonut niin kovasti, että mekaanikot saisi ongelman korjattua ja päästäisiin matkaan, kuin tällä kerralla. Jotenkin mä vain en enää halunnut viettää päivääkään Shanghaissa. Tuntuu jotenkin niin mahdottomalta, että ulkona ei voi oleskella. Eurooppa vaan on mun mielestä niin hyvä paikka elää. Toivottavasti Kiinassa myös asiat muuttuvat ympäristön ja eläinsuojelun kannalta pian parempaan suuntaan. Kovin pitkään tämä ei voi näin jatkua.
