Pariisin arkea ja kurkkukipua

Mun uusi työkaveri ja hyvä uusi ystävä lopetti eilen täällä konttorilla. Meillä ehti olla oikein hauskat kaksi viikkoa, miten niin nopeasti voikaan ystävystyä! Mutta kun hengaa konttorilla, reissussa ja afterworkillä yhdessä ja kun kemiat natsaa niin mikäs siinä. Surullista kyllä, mutta onneksi hän ei sen pidemmälle kuin Belgiaan lähde. Hän toi tällaisia superhyviä minileivoksia töihin, ranskaksi sanottuna tämä leivos kuulostaa mun korvaan suchette, mutta oikeaa nimeä en kyllä tiedä...

Tiedättehän bullshit bingon? Kerroin tästä työkaverilleni tällä viikolla ja hän ei meinannut saada lausetta esitykseen valmiiksi kirjoitettua naurultaan. Hän nimittäin käyttää vaikka kuinka paljon näitä bullshit sanoja, joilla voi täyttää minkä tahansa esityksen sanomatta mitään asiaa. Aloitettiin oman bullshit bingon tekeminen. Tästä tulee vielä täydellinen joku päivä.

Käytiin eilen kaksistaan afterworkillä työpaikan lähellä olevassa irlantilaisessa pubissa. Tilasin salaatin, mutta siihen päälle oli isketty jotain rasvassa paistettuja suolaisia paloja.

Tunsin jo eilen töissä itseni tosi väsyneeksi ja hieman kurkkukipuiseksi, joten tänään jätin suunnistuksen välistä. Meillä olisi tänään ollut kisat, mun sarjassa olisi ollut kaksi noin 2 km sprinttiä. Hieman liikaa kurkkukipuiselle. Onneksi olen oppinut kuuntelemaan kroppaa ja tekemään niin kuin kroppa sanoo.

Kävin kuitenkin tänään pitkällä kaupunkikävelyllä, jonka lomassa söin ranskiksia Big Fernandissa, shoppailin Massimo Duttilla ja kävin tutustumassa pariin pariisilaisten ystävieni suosittelemiin vaatekauppoihin (Comptoir des Cotonniers ja Des Petits Hauts). Kahdesta viimeisestä en kuitenkaan ostanut mitään, mua ei vaan kiinnosta ostaa kalliita vaatteita, jotka on tehty Kiinassa. Kiinassa vaatteiden valmistus ei aina ole kovin eettistä, joten olen alkanut ostaa parhaani mukaan Euroopassa valmistettua, jossa jonkun lainen lainsäädäntö on varmistamassa työoloja, vaikka ei ne Euroopassakaan aina niin hyvät ole.

Kävelin tänään Louvren ohi, siellä pitää kyllä käydä tässä joku päivä! Ihan huikea rakennus jo sinänsä.

Kilometrejä "kävelyllä" tuli 15,4 ja askeleita yli 20 000 puhelimen laskurin mukaan. Huomenna mun pitää muistaa ladata julkisen liikenteen kuukausikortti - täällä nimittäin ei voi ostaa matkakortille 30 päivän lippua vaan ainoastaan kalenterikuukauden mittaisen kuukausilipun. Ranska😅

Powerwalk töistä kotiin

Tänään kun lähdin töistä siinä seitsemän aikoihin ajattelin, että voihan nenä kun tuli näin pitkä päivä, munhan piti tänään tehdä pitkä kävely. 1+1 = 2, joten kävelin kotiin. Mulla on noin 5,4 km matka suosinta reittiä, mutta kävelin kaikkein mukavinta reittiä, joten kilometrejä tuli reilusti enemmän. Ihmiset istuivat ihanasti iltaa ravintoloissa ja meno oli oikein eloisa!

Frankkis

Eilen oli raskas, mutta erittäin hyvä päivä. Herätyskello soi 03:45 ja aamun ensimmäisellä lennolla suuntasimme Frankfurttiin kouluttamaan. Meidän esitys meni oikein hyvin ja yleisö oli maailman paras! 

Meidän Frankkiksen toimiston vessassa on selkeät toimintaohjeet. Eipä jäänyt epäselväksi, että pönttöä ei saa potkia rikki.

Matka meni muuten oikein hyvin, mutta lentokoneesta putosi kattopaneelin osa kollegani päähän ja tietokonekassiin unohtunut aamiaisbanaani aiheutti paluumatkan litistymisellään lievän epämukavuuden kaikille muille laukussa oleville kamoille.

Tässä kaikki turistikuvat reissultani

Frankfurt kl 07:10:

Pariisi klo 18:20:

Illalla sain viestin uudelta kaveriltani Pariisin suunnistusseurasta, että lähdenkö lenkille. No way today! Kotona olin noin puoli yhdeksän aikaan ja tietsikkalaukun pestyäni vajosin suoraan sänkyyn.

Mukavaa torstaita! Kohta on viikonloppu ja mä olen ilmoittautunut lauantain suunnistuskisoihin💪🏃😁

Pikaiset kuulumiset

Hei ja pikaiset kuulumiset puhelimesta naputeltuna! Lähipäivinä on ollut paljon, kuten varmasti ymmärrätte postauksen vähäisestä määrästä. Sunnuntaiaamuna tein suursiivouksen koko asuntoon, jonka jälkeen kävin tunnin powerwalkilla. Kävelyn jälkeen kävin ostamassa kukkia tekemään asunnosta kotoisamman. Kukkakaupan työntekijä ei puhunut englantia sanaakaan, mutta vähäisillä ranskan taidoilani ja hyvällä elekielellä sain ostettua kaiken haluamani - yhden vaasin kaiken lisäksi!

Sunnuntai-iltana tapasin pariisilaista ystävääni. Hän esitteli mulle luksus teekaupan. Kaikille Pariisissa oleville/vieraileville teen ystäville vinkkinä; Mariage Frères.

Eilen kävin powerwalkilla heti aamusta ja läheisen leipomon tuoksu sai mut kotimatkalla ostamaan aamiaiseksi kroisantteja - nam! Töissä haettiin lounas läheisestä kahvilasta ja asetuttiin Seinen rantaan mutustelemaan.

Tämän illan kuva kotimatkalta. Mä aina yllätyn näistä paikallisista monumenteista, joita joka kulmalla kurkistelee.

Ihanaa viikkoa teille lukijoilleni! <3

Lauantain sprinttitreeni Pariisissa

Lähetin sähköpostia paikalliselle suunnistusseuralle jo ennen kuin saavuin Pariisiin. He toivottivat mut lämpimästä tervetulleeksi ja tänään oli aika osallistua mun ensimmäisiin suunnistustreeneihin Pariisissa. Väliaikainen kotiseurani on siis mikäpä muu kuin Paris Orientation Raid!

Mulla oli suuria vaikeuksia löytää treenipaikalle, koska luonnollisestikaan mitään koordinaatteja ei ollut tiedossa. Ainoastaan Facebookissa oli tieto siitä, että tavataan kanavan ja portin kulmassa. Satuin osumaan aivan väärälle kulmalle kanavan ja portin väliin (#expatlife). Onneksi mulla oli puhelinnumero treenin vetäjälle! Mutta kun soitin hänelle ja aloin puhua englantia, hän löi luurin korvaan vaikka esittäytyin ranskaksi. Sain kuitenkin tekstiviestein tiedon treenin paikasta, joten vihdoin pääsin perille. 

Olin pohjoismaalaisittain puoli tuntia etuajassa, mutta pääsin treenipaikalle väärästä paikasta johtuen eteläeurooppalaisesti puoli tuntia myöhässä.

Treeni oli joka tapauksessa erittäin hyvä (ja raskas)! Luuri tuli korvaan sen takia, että koutsi ei puhu englantia yhtään. Tämän voisi ymmärtää epäkohteliaisuutena, mutta kuvittele jos joku alkaa puhua kiinaa puhelimeen (jos et osaa kiinaa), luonnollinen reaktio voi olla sulkea puhelin. Ranskalaiset on nimittäin yllättävän kohteliaita mun kokemuksen mukaan. Mulla ainakin oli oletuksena, että ranskalaiset olisi jotenkin epäkohteliaita, mutta tällä hetkellä en ymmärrä miksi!

Treeni olikin suureellisemmalla paikalla kuin oletin. Tämä oli joku esiesitapahtuma Pariisin olympialaisia varten, jossa esitellään lajeja ja innostetaan (etenkin lapsia) urheilun pariin. Lajeja oli ihan joka lähtöön; melonnasta jääkiekon kautta suunnistukseen ja ampumiseen.

Tässä päivän treenikartat! Harjoitus koostui kolmesta (!!!) sprinttitreenistä. Aloitin kolmen kilometrin radalla ja ajattelin, että eihän tätä kestä jos joutuu kolme kertaa kolmen kilometrin sprintin vetämään täysillä. Onneksi ensimmäinen harjoitus oli kaikista pisin ja kaksi viimeistä oli noin kahden kilometrin mittaisia. Viimeisen sprintin puolessa välissä alkoi kyllä jalka painamaan kovasti.

Tulin treenistä suoraan kotiin ja vietin iltapäivän kaupungilla etsien vaatteita töihin. Pariisilaiset ei muuten paljoa ulkonäöstään piittaa - kunhan vaatteet on tiptop. Suihkun jälkeen siis sutaisin huulipunaa pariisilaisittain ja jätin hiukset kuivaamatta (plus minimini ehostusta mun niin vaaleaan ulkonäköön täkäläisiin verrattuna). Kävin ostamassa ihanat kengät ja kenkäkaupan työntekijä ystävällisesti vaihtoi täydelliseen englantiin, kun kerroin etten (vielä) puhu ranskaa. Kuitenkin, kun hän tuli takaisin oikeat kengät mukanaan, hän alkoi puhua jälleen ranskaa mun kanssa.

Tyyliin soluttautuminen siis saavutettu!

Pidän tästä - mitään muuta ei tarvita kuin kletjut, huulipuna ja siistit kengät. That's it!

PS. Puhuimme S:n kanssa juuri facetimea ja hänen Twitter-tililleen tarvittaisiin kuva Pariisin HMstä. Ehdotin, että voidaan ottaa kuva nyt musta ja HMn kassista (ostin sieltä tänään sukkia). Sain kuitenkin kuulla, että ei meikitöntä kuvaa voi Twitteriin laittaa :D Täällä Pariisissa kuitenkin meikataan tosi vähän (selitys treenin jälkeiselle "laiskuudelle"). Mutta tosiaan, meikkivoidetta paikalliset käyttävät todella harvoin.

Powerwalk Pariisissa

Tänään töiden jälkeen oli hirmuinen väsy, mutta päätin samantien kotiin tultuani vaihtaa lenkkikamppeet päälle ja lähteä reippaalle kävelylle. Kävelin aluksi pitkin Seinen rantaa, jonka paikalliset olivat valloittaneet perjantaipitsoineen ja musiikkeineen. Osa jopa otti tanssiaskeleita ja poliisit partioivat puskan takana. Ihan mukava meno! 

Löysin myös uuden potentiaalisen salin mulle:

Pariisissa on tosi usein lakkoja ja tänään oli yksi mielenosoitus/lakko juuri tuossa vieressä olevalla Bastillen aukiolla. Liikenne oli mennyt ihan tukkoon, alla hieman tilannevideota. Poliisiautoja sinne tänne ja ambulanssiraukat yrittää pujotella kaikista mahdollisista väleistä eteenpäin. Tämä taitaa kuitenkin olla normaaleista, viikottaisista lakoista kyllä poikkeava - tsekatkaa Ranskan uutiset niin tiedätte.

Treenin speksit: Powerwalk / 40 minuuttia / 4 km

Suppilovahverot 60 €/kg

Löysin ruokakaupan. The ruokakaupan. Sieltä saa mitä vaan. Mutta hinnat on myös sen mukaiset. Ruotsalaisia suppilovahveroita 60 €/kg. Googlasin äkkiä, niin suomesta saa sieniaikaan 10 €/kg. Kauppa oli joka tapauksessa La Grande Epicerie ja sain vietettyä siellä tunnin (alla kuva). Ihana paikka. Ostin myös juustoja huomiselle, yksinäisen ihanaan (hope so!) perjantai-illan viettoon.

Illat on kyllä niin lyhyitä tässä Pariisilaisessa rytmissä. Tai ehkä se vaan johtuu siitä, että nukun niin pitkiä öitä. Ihan minimissään voin nukkua sen kahdeksan tuntia mutta mieluiten yhdeksän tai enemmän. Harrastin tänään kuitenkin hyötyliikuntaa ja kävelin puolet työmatkasta kotiin :)

Mä en kyllä totu siihen, että kaduilla on toisaalta kodittomia ihmisiä ja sitten toisaalla (kuten alla oikealla) hotelli, jossa on aseistetut vartijat portilla. Suomessa ei onneksi tälläistä eriarvoisuutta ole kuin Pariisissa. Lisäksi täällä on nyt huimasti nostettu turvallisuustaso kaiken aiemmin tapahtuneen maailman hölmöilyn takia ja täällä näkyy siellä täällä armeijan ihmisiä valtavien aseiden kanssa. Mussa (kuten varmasti monessa muussakin) menee aina kylmät väreet kun niitä näkee.

PS. Lentämisestä vielä. Viime viikon lennot meni oikein hyvin :) Jotenkin luulin vaan, että täällä Pariisin komennuksen aikana mun ei tarvitsisi lentää. Mutta jo ensi viikolle olisikin jo tiedossa reissu Frankfurtiin. Ja lentäen, koska palaveri alkaa niin aikaisin. Huomenna saan tietää menenkö sinne, riippuu siitä onko lentolippuja vielä vapaana niille ajoille kun pitäisi matkustaa.

Tungoksessa

Tämä kuva aamubussista kertoo hyvin päivän fiilikset. Töiden jälkeen ajattelin kipaista kaupungilla katsomassa paitoja töihin. Nyt illalla olen sen verran viisaampi, että keskikaupungilla ei niin vain Pariisissa kipaista. Välimatkat täällä on yllättävän pitkiä ja porukkaa on paljon. Ajattelin käydä Champs Elyseellä, koska siellä kaupat on pisimpään auki. Olisi ollut kuitenkin paljon järkevämpää käydä jossain muualla - vaikka kaupat ei niin pitkään auki olisikaan. Kävin kahdessa vaatekaupassa (Massimo Dutti ja Zara), Massimo Dutti oli vielä ihan ookoo, mutta Zarassa kävin vain kääntymässä. Siellä oli niin älyttömästi porukkaa, ettei työpäivän jälkeisessä väsymyksessä vaan pystynyt ahtautua joukkoon. En usko, että pariisilaiset tosiaankaan käy Champs Elyseellä shoppailemassa. Myös minä aion välttää paikkaa viimeiseen saakka täällä ollessani :D

Kotiin tultuani vaihdoin samantien lenkkikamat päälle. Tarkoituksena oli lähteä juoksemaan läheiseen puistoon (Jardin des Plantes), mutta siellä olikin puistonvartija juuri sulkemassa portteja kun meinasin mennä sisään. Hölköttelin sitten lyhyen iltalenkin sitten asfaltilla. 

Näin muun muassa Ranskan suurimman moskeijan:

Huikeen näköisen talon:

Ja söpön metroaseman:

Lenkin jälkeen kävin vielä paikallisessa S-Marketissa (Monoprix). Voitte vaan kuvitella minkälainen suoritus tämän automaatin käyttäminen oli ranskaksi. Mutta opin, että tummat viinirypäleet on les raisins noirs.

Ensimmäiset päivät Pariisissa

Pariisilainen rytmi sopii mulle niin hyvin! Meidän toimistolla työt aloitetaan kl 9-10 välillä, mutta sitten konttorilla istutaankin sinne kl 19-20 aikoihin saakka. Mä olen aina kärsinyt aamuvirkkuja suosivasta rytmistä ja jumahdan tosi helposti töiden pariin myöhään iltaan saakka, joten mulla ei ole ollut mitään vaikeuksia sopeutua tähän työrytmiin. 

Ensimmäinen työpäivä oli kyllä älyttömän pitkä, kun tulin jo kl 9 töihin ja mulle esiteltiin projektia ihan sinne 19:30 saakka. Eilen aamulla, juuri uuteen työpaikkaan tulleena, törmäsin lisäksi sattumalta mun Saksan reissun aikaiseen ystävään hississä - pieni maailma tämä Pariisikin! Käytiin sitten työpäivän jälkeen vielä drinkeillä hänen lemppari rommibaarissa. Muuten kaikki meni eilen hyvin, mutta en suosittele laittamaan ensimmäistä kertaa uusia korkkareita kokonaiseksi päiväksi töihin. Työpäivä olisi vielä mennyt hyvin, mutta töiden jälkeen, ystäväni halusi kävellä drinkkibaariin (ja mun sisuinen luonto ei osannut sanoa ei)... Voitte varmasti uskoa, että tänään aamulla oli käyttöä Compeedeille.

Meillä on töissä suloinen kahviautomaatti, josta saa minimaalisia kuppeja kahvia ja teetä. Tänään löysin kyllä kunnon mukin keittiöstä, mutta siihen saa laittaa neljä kupillista, jotta se tulee täyteen.

Mulla ei ollut ihan helppoa löytää kioskia, josta ostaa kuukausikortti bussiin. Bussiasemilta en ole löytänyt lippupistettä, joten tänään töiden jälkeen suuntasin metropysäkille. Ensimmäisellä metropysäklllä jonotin kiltistä automaatille huomatakseni, että niistä voi ostaa maksimissaan viikon paperisia lippuja. Sain kuitenkin kunnian toimia Pariisin lippuautomaattioppaana japanilaiselle turistille. Ja tienasin 10 centtiä, jotka nainen halusi tarjota minulle vaihtorahoista.

Seuraavalta metroasemalta löysin miehitetyn asiakaspalvelupisteen, mutta ongelmaksi muodostui se, että mulla ei nyt sattunut passia mukaan. Asiakaspalvelija katosi tämän sanottuaan jonnekin takahuoneeseen ja ihmettelin jo, että suuttuiko se mulle, kun mulla ei ollut hänen vaatimaansa passia. Päätin kuitenkin jäädä odottamaan ja muutaman minuutin jälkeen hän tuli takaisin ja myi mulle lipun.

Tyydyin kuitenkin viikkolippuun, koska täällä ei voi ostaa 30 päivän lippua, vaan ainoastaan kalenterikuukauden mittaisen lipun. Voisi melkein sanoa, että ranskalaisen loogista 😃

Täällä on kyllä hauskaa, kun joka kulman takana on joku mieletön monumentti. Tässä Notre Dame!

Meillä on keskellä taloa sisäpiha, jonka läpi kävelen aina kun kuljen kotiin. Voi ja sinne joku oli laittanut ihanan, oikein hyvin hoidetun kissansa ulkoilemaan. Ihan kuin maaseudulla täällä kaupungissa. Kissa ei kyllä ollut niin mielissään, vaan olisi kyllä kaikkein mieluiten seurannut mua sisään. Uskalsin kuitenkin jättää hänet sinne ulkoilemaan, koska hän oli niin hyvin hoidetun näköinen suloisuus, eli ei mitenkään hylätty tapaus. 

Hän pyyhki nenänsä mun housuihin:

Ihanaa viikonalkua Pariisista ♡