Miten voi ihminen tulla niin onnelliseksi kun löytää elämänsä ensimmäiset kantarellit ihan itse!
Olin tänä aamuna lähdössä reippaalle kävelylenkille ja sää näytti siltä ettei tiennyt sataako vai paistaako. Olin pakkaamassa kolmen litran pakastepussia taskuun mukaan puhelimen ja kameran suojaksi siltä varalta, että sataa. Kun S huomasi, että pakkaan muovipussia mukaan, hän kysyi että meinaanko löytää sieniä. Ja siitähän se ajatus sitten lähti!
Näin sienestysamatöörin silmistä katsoen kahdesta alla olevasta kuvasta näkee selvästi, kuinka kantarellit voi niin helposti sekoittaa keltaisiin, koivusta pudonneisiin lehtiin.
Ajjaj sitä riemua! Näinä hetkinä huomaa, että ihmisen evoluution aikana on aika pitkän aikaa oltu niitä keräilijöitä, kun vielä 2000-luvullakin saa ilon irti löytämisestä ja keräilystä!
Liikuntaa tuli ihan mukavasti tämän sienestyspowerwalkin aikana, 45 minuuttia ja 5 km tarkalleen ottaen (toki itse sienestysajat poislukien).
Metsässä pomppi myös tällaisia söpöjä minisammakoita <3 Tämä on parhaiten onnistunut otos niistä kymmenestä, mitkä kameralla napsin. Melkoisen haastava kuvattava tämä pikkurillin pään kokoinen, ruohon seassa loikkiva otus.
Toivottavasti kaikilla on ollut mukavan rentouttava viikonloppu ja nyt on tarmoa lähteä uuteen viikkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti