23-vuotiaana aloitin ahkeran salilla käymisen. Fitness-urheilun seuraaminen on saanut minut ymmärtämään kuinka paljon jotkut tekevät töitä saadakseen lihaksikkaat jalat. Ehkä tilanteeni ei olekaan kovin huolestuttava! Viime kesänä tapahtui se kauan odotettu käänne, jolloin jokin naksahti mun päässä ja pystyin sanomaan pohkeilleni "Moikka, te ootte hei ihan okej!" :D Tätä edesauttoi poikaystäväni kannustus kuin myös saliharrastusinnostus, jossa pidetään lihaksikasta kroppaa tavoiteltavana. En edelleenkään suunnattomasti pidä pohkeistani, mutta viime kesänä pystyin hyväksymään ne juuri sellaisina kuin ovat :) En olisi uskonut, että sitä hetkeä - jolloin voin pitää pohkeitani ihan mukiinmenevinä - tulisi koskaan, mutta ihmeitä näköjään tapahtuu!
Heipat siis mun pohkeilta, jotka 23 pimennossa vietetyn vuoden jälkeen löytävät itsensä pillifarkkuihin käärittyinä! ;) Onko muilla inhokkikohtia kropassa?
Vähän kaikki. :D Köyhä selkä, laihat jalat, kapea rintakehä, tasapaksut kädet.. Liekköhän olen koskaan tyytyväinen.
VastaaPoistaHöpönlöpöt! Musta tuntuu, että sulla on muscle dysmorphia ennemmin kuin nuo sun luettelemat ;) Sen olen kyllä kuullut, että kun aloittaa saliharjottelun, ei voi enää koskaan olla tyytyväinen kroppaansa D: Mutta kyllä nyt sä voisit olla tyytyväinen! :)
Poista